Rikostoimittajat kirjoittivat aiheesta kirjan 1980-luvulla. Se on pieni vihkonen. Teemu Keskisarjan kirja on melkomoinen tiiliskivi. Nyt kun murhasta on kulunut jo melkoisesti aikaa, erilaiset arkistot ovat avautuneet tutkijoille. Nyt on ollut paljon, paljon enemmän materiaalia asian selvittämiseen.

Poliisien toiminta 1950-luvulla oli paljon alkeellisempaa kuin nykyään ja jälkiä tuhottiin osaamattomuuden ja ajattelemattomuuden takia. Löytyneitä esineitä pestiin puhtaaksi ja samalla kadotettiin mahdollisia todisteita. Suuret väkijoukot etsivät Kyllikin ruumista ja talloivat maastosta jälkiä. Teemu Keskisarja sanoi ymmärtävänsä sen ajan poliiseja. Mitään sen kaltaista rikosta ei ollut koskaan tapahtunut ja tapot olivat enimmäkseen juopuneiden välisiä selvittelyitä, mistä ei tarvinnutkaan mitään todisteita kerätä.

Eeva Tammi oli tutkinut ruumiinavausdokumentteja. Ruumis oli maannut suohaudassa kuukausia ja pehmytkudoksista ei enää saanut mitään tietoa vammoista. Raporttien perusteella Kyllikki oli kuollut melko pieniin vammoihin ja tukehtunut hengitysteiden tukkeutumiseen.

Teemu Keskisarja kertoi jääneensä koukkuun tähän tapaukseen ja vaikka kirja on jo julkaistu niin tutkimukset jatkuvat yhdessä Eeva Tammen kanssa. He päätyivät eri henkilöihin arvioidessaan syyllistä. Toinen piti tekijänä ojankaivajaa ja toinen kirkkoherraa. Keskisarja oli toiveikas sen suhteen, että asia on mahdollista selvittää, jos on käytettävissä riittävästi resursseja. Mutta juuri ilmestynyt ja suuren suosion saanut kirja ei anna tähän vielä vastausta.

Esitelmän jälkeen oli vuorossa ruokailu seisovasta pöydästä.

Tämän jälkeen oli vuorossa ansiomitalien jako. Kalevi Vienola, Kerttu Heinonen ja Sirpa Kömi jakoivat ansiomitalit hallituksen valitsemille jäsenille, joille Suomen Sukututkimusseura oli ansiomitalit hyväksynyt. Mitalit sai Marja Koukku, Raimo Ojala, Pekka Pirttikoski ja Tapio Paavonen.

Kalevi Vienola kertoi: Aktiivisesta toiminnasta sukututkimusyhdistyksessä ja sukuseuroissa Marja Koukulle, joka on ollut yhdistyksen pitkäaikainen jäsen ja monissa eri tehtävissä hallituksessa mm. puheenjohtajana yhdistyksen alkutaipaleella. Hän on toiminut aktiivisesti sukuseuroissa ja ollut tekemässä useita sukukirjoja, toiminut retkioppaana kotiseuturetkillä ja virallisena opettajana pitänyt lukuisia sukututkimuskursseja kansalaisopistossa sekä esitelmiä sukututkimukseen ja paikallishistoriaan liittyen. Hän on yhdistyksen kunniajäsen.

Aktiivisesta toiminnasta sukututkimusyhdistyksessä Raimo Ojalalle, joka kuuluu yhdistyksen perustajajäseniin ja on toiminut yhdistyksen hallituksessa useissa eri tehtävissä. Hän on pitänyt useita esitelmiä yhdistyksen kerhoilloissa, tehnyt sukukirjan ja kirjoittanut yhdistyksen 20- vuotishistorian. Hän on yhdistyksen kunniajäsen.

Suku- ja henkilöhistorian tutkimuksessa osoitetuista ansioista Pekka Pirttikoskelle, joka on tehnyt useita sukukirjoja ja pitänyt useita esitelmiä kerhoilloissa. Hän on pitkään osallistunut yhdistyksen hallituksen toimintaa ja hänellä on laaja sukututkimustietokanta. Erityisenä mielenkiinnon kohteena paikallinen nimistö.

Aktiivisesta toiminnasta sukututkimusyhdistyksessä ja sukuseuroissa Tapio Paavoselle, joka on yhdistyksen pitkäaikainen sihteeri, tehnyt useita sukukirjoja, toiminut moottorina vuosikirjojen julkaisemisessa, pitänyt useita esityksiä kerhoilloissa ja hoitaa useita käytännön järjestelyitä kerho- iltoja varten.

Kaupungin ja kaupungin kulttuuripalveluiden tervehdyksen yhdistykselle toi Päivi Mäki-Kerttula, seurakunnan tervehdyksen Vesa Aurén ja Vesilahden Seudun Sukututkimusseuran tervehdyksen Riikka Piironen.

Leena Myllyniemi luki yhdistykselle tulleet onnittelut. Tilaisuuden päätteeksi laulettiin Satakunnan laulu Urpo Vuorenojan toimiessa esilaulajana. Lopuksi juotiin kakkukahvit ja rupateltiin pöydissä yhtä ja toista.

Tapio Paavonen