Perjantaina aamupäivällä vanhusten asumispalveluyksikkö Sastamalakodin ruokasalissa on odottava tunnelma. Asukkaita istuu isossa ringissä tuoleillaan, jotkut supattavat, joku oikoo käsiään. Istumalentopallopeli on alkamassa.
”Muistakaahan ne meidän kaksi sääntöä: peppu pysyy penkissä ja kaveria ei läpsitä”, ohjeistaa kuntoutus- ja vapaa-aikaohjaaja Milla Jälkö kotijoukkue Sastamalan Sähäköitä.
Ajanviete sinällään on Sastamalakodin asukkaille niin sanotusti peruskauraa, mutta päivän pelikaverit tuttuja vain televisiosta ja lehtien sivuilta. VaLePan Miro Leinonen ja Juho Turri asettuvat seisomaan ringin keskelle.
Kohta keltainen ja punainen ilmapallo saavat kyytiä. Pauli ”Tuplakäsi” passaa ja Aila ”Nokittaja” lyö. Leinonen ja Turri saavat olla tarkkana, ettei pallo karkaa lattialle.
Muitakin pelinimiä Sastamalakodin asukkailla on. Aili ”Sähikäinen” läimäyttää palloa terävästi, ja omanlaisensa erityistaidot näyttää omaavan myös Sinikka ”Salama” ja Taisto ”Kaivuri”.
Pelailun lomassa valepalaisille satelee kysymyksiä. Sastamalakodin asukkaat haluavat tietää, kuinka pitkiä nuorukaiset ovat, oliko Akaa Volleyn nuijiminen helppoa, miten otteluun valmistaudutaan, ja kuka on suosikkivastustaja.
Miro Leinosen mukaan kotiottelu sujui ensimmäisen erän vaikeuksien jälkeen hyvin. Peleihin lähdetään aamutreenien, Saku Tuomivaaran pukukoppimusiikin ja hyvän hiilaritankkauksen siivittämänä.
”Odotan Hurrikaani Loimaan kohtaamista, sillä olen aiemmin pelannut siellä”, Leinonen kertoo.
Helppoa yhdessä tekemistä
Istumalentopallo rantautui Sastamalakodille reilut viisi vuotta sitten Milla Jälkön mukana.
Ensin harrastusta tuli kokeilemaan vain kolme ihmistä, nyt osallistujia on parhaimmillaan 33.
Sastamala on Jälkön mukaan selvästi lentopallokaupunki, sillä lajia seurataan ja innostus sitä kohtaan on yli 90-vuotiaidenkin keskuudessa suurta. Perjantain pelihetkeen osallistuneista moni on kyseisen rajapyykin ylittänyt, vanhin osallistuja oli 97-vuotias.
”Pelailussa saa monenlaisia venytyksiä ja se ylläpitää reaktiokykyä. Ilmapalloa sopii pukata niin kädellä, jalalla kuin päälläkin. Tämä on helppoa yhdessä tekemistä”, Jälkö kuvailee.
”VaLePan pelaajien läsnäolo taisi joitakuita hieman jännittää. Usein läppä lentää enemmän”, Jälkö naurahtaa.
”Sai lyödä täysillä”
Millaista pallottelu asukkaiden mielestä tällä kertaa oli?
”Oli mahtavaa, kun sai lyödä täysillä. Innostuin oikein”, kertoo Maija Vuohelainen.
”Ennenkin on poikien kanssa palloteltu”, tuumaa Maija Honkanen.
Maijat kertovat osallistuvansa aina lentopallotunnille – vain kova flunssa tai muu vaiva voi harrastuksen estää.
”Kaikki liikunta on hyvästä. Pallottelun lisäksi tehdään muutakin, esimerkiksi kävelylenkkejä lähialueella”, he kertovat.
