Lantulan seudulla Ekojärvellä juhlittiin viime lauantaina yhtä uusimmista Sastamalan maamerkeistä, suuria kuusia korkeammalle nousevaa Mäyräkallion lintutornia, jonka ympärille rakentuvaa luontokeskusta ja paikallishistoriatuntemusta tukemaan on perustettu Mäyräkallion Luonto ja Historia ry.

Vastaperustetun yhdistyksen oikeutettuna puheenjohtajana on koko luontokeskuksen isä, Jorma Tuomisto, joka on uskonut vankkumatta ja rahaa säästämättä unelmaansa luontokeskuksesta ja ehkäpä Suomen hulppeimmasta lintutornista.

Lintutorni kohoaa Mäyräkallioksi nimetyn kallion päältä jotakuinkin kahdeksan kerroksisen kerrostalon korkeuteen. Tukevia askelmia ylätasanteelle on yli 140. Toukokuisessa BirdLife Suomen järjestämässä Tornien taistossa Mäyräkallion lintutornista tunnistettiin 55 lintulajia.

Anu Kaasalainen Hämeenkyröstä oli saapunut luontokeskuksen avajaisiin ystävänsä kanssa.
“Aina lähden mielelläni mukaan, kun luonnon hyväksi jotain kehitellään”, Kaasalainen kertoi Nokian lintukoulun Anne Viitalaakson hämmästellessä hyvin salassa pysynyttä luontokeskusta:

“Tää on suurin, raput jatkui ja jatkui. Maisema on huikea ja on muuttoseurantaan varmasti hyvä paikka.”

Aloitteleva yhdistys kohtaa alkumetreillään haasteita, eikä rahan osuus ole siinä pienin. Täten luontokeskuksen avajaisissa olikin puhvetti ja pienarpajaiset.
”Kannatuksen vuoksi”, kuultiin monesta suusta.

Tamperelainen Sammaljoen Erkkilänmaasta kotoisin oleva Markku Rintala löysi Mäyräkallion etsiessään retkeilypaikkaa. Tulomatkalla seutu näytti paikoin tutulta, vaikka Rintalan Ekojärven rantamilla olleesta kurkien katselukojusta olikin aikaa jo 40 vuotta. Rintala ei kuitenkaan tunnustaudu lintubongariksi, mutta seuraa mielellään lintujen touhuja. Siksi arpajaisvoitto olikin mieluinen:

“Tässä onkin enemmän tarinaa ja tutustumista lintujen elämään, ei pelkkää lajinmääritystä”, iloitsi Rintala ja ojensi kättään tornin suuntaan:

“Ja tänne Mäyräkallioon haluan tuoda ihmisiä tutustumaan. On upeaa, että kaiken tämän työn tueksi on perustettu yhdistys.”

Yleisin haaste yhdistystoiminnan pyörittämisen kannalta on kuulemma löytää toimijoita ja vapaaehtoisia. Lantulan seutu on tullut tutuksi aktiivisen kyläyhdistyksen kautta. Voidaan kai sanoa, että satapäisen talkooväen menestyksekkäästi luotsaama toukokuinen rompetori on maankuulu. Samaa talkookipinää leiskui Mäyräkalliollekin, vaikka talkooväestä joku oli serkku tai kummin kaima, tuttu kansakoulusta tai muuten vaan ulkoilmaihminen ja innokas harrastamaan – niin talkooväkeä oli.

Puhvetkojusta sai kahvin ja mehun seuraksi ostaa suklaaleivosta, raparperipiirakkaa tai kanelikorppua, vegaanista tai laktoositonta – ja kaikki talkoilla tehtyä. Ja tornin juuren paviljongilla paistuivat ja maistuivat lätyt omenahillon kera.

Talkootyöhön osallistuminen vaatii omanlaistansa innokkuutta ja sosiaalisuutta – ja henkilökohtaista halua.

“En oikein edes muistanut, että lupauduin töihin, mutta kivaahan se oli. Olin tavallaan myymässä, mutta oikeasti juoksulikkana. Pisin välimatka oli ehkä puolikilometriä. Olen ollut juoksulikkana jo kaksi kertaa Stormin Roinamarkkinoillakin”, kertoi Irja-Maria Haavisto, 11, joka oli talkoolaisista nuorin.
Talkoolaisista vanhin taisi olla 85-vuotias, Lantulastakin tuttu Anssi Pajunoja.

“Olin kaarisiltaakin rakentamassa, mutta nyt olin kahveekokkina. Väkee olis saanut olla enemmän, että kaikki kahvee olis menny.”

Vaikeaa oli arvioida kävijöiden määrää. Pitkin päivää tervetuliaispuhe, musisointi ja arpajaiset toistuivat tasatunnein. Stormilaiset Topi, 13 ja Tarmo Koivula kuljettivat väkeä Zetorilla tornille ja takaisin. Taisto Hatanpää ja jokunen muu pitivät huolta järjestyksestä parkkipaikalla. Toiseen avajaispuheeseen mennessä autoja oli ollut kolmisenkymmentä. Sadetta luvannut säätiedotus ehkä pelotti osan mahdollisista vieraista, mutta ennustuksista poiketen ilma oli kuitenkin avajaisten puolella. Arviolta reilu sata vierailijaa ei ollut sokerista ja oli saapunut luontokeskukselle.

Ensimmäisten joukossa oli farmariauto, joka ajoi perille asti. Hämmästyttävintä oli silloin alkanut kurkien huuto. Taisivat aavistaa saaneensa kilpailijan. Autosta nimittäin kömpi juuri perustettu ja nimetty Trio Mäyräkallio, joka saksofoneineen saapui ilahduttamaan avajaiskansaa. Sateella ei kuulemma ole sointuihin vaikutusta – ja hyvältähän se kuulosti. Antti Salonojan, Yrjö Punkarin ja Hannu Välimäen ohjelmistoon kuului marssia, valssia, puolibarokkimusiikkia ja yksi brittiläinen kansanlaulu. Yllättävän viehkeästi musisointi sopi linnunlaulun lomaan.

Mäyräkallion lintutorni on lukuisia lintutorneja rakentaneen Jouko Alhaisen taidonnäyte. Alhainen oli tyytyväinen avajaispäivän ohjelmaan.

“Torni ympäristöineen on jo kehittynyt ja kuva täydentynyt siitä, kun tornia muutama vuosi sitten rakennettiin”, Alhainen kertoi. Hän kehui ”tornin isäntää” Jorma Tuomistoa ja ihailtavaa vapaaehtoisten määrää lintutornin ympärillä:

“Onneksi on ihmisiä, jotka näkee kaiken muun läpi luonnon itseisarvon ja tärkeyden.”

Sari Haavisto