Nurmikolla on rivi tuoreita koivunvihdaksia. Seppo Hakala poimii niitä harkitusti, tarkoin valikoiden käteensä.
”Olin sellainen saappaankorkuinen pikkupoika, reilusti alle kymmenvuotias, kun taatani teki luutia ja vihtoja. Luontainen uteliaisuuteni heräsi, kun seurasin, kuinka hän väänsi ”vittasta”, ja pyysin taataa opettamaan minuakin tekemään vihtoja”, muistelee Hakala.
”Vittakset”, eli sidontavitsakset tehdään nuoresta koivunvesasta.
”Ne kiertyvät hyvin, ja ovat taipuisia”, opastaa Hakala.
”Ensin pitää kuoria, ja jättää pienet tyngät niihin kohtiin, joissa on oksia, ettei siitä kohtaa ihan runkoa myöten vedä – muuten juuri niistä kohdista se voi katketa. Sitten aletaan pyörittää latvan puolelta alkaen.”
Katselen, kun Hakala kiertää tottunein ottein puukolla kuorittua vitsasta sormiensa välissä. Pyörittämällä se notkistuu hämmästyttävän narumaiseksi.
Vitsaksen toinen pää kuuluu teroittaa puukolla kiilamaiseksi, jolloin se toimii neulan tavoin, ja pujottelu onnistuu näppärästi. Vitsaksen toiseen päähän jätetään lehtevää osuutta jonkin matkaa.
Valmis vitsas pujotetaan keskelle vihtaa, lehtevä osuus jää osaksi vihtaa ja loppuvitsas kierretään varren ympärille.
Parhaat vihdat syntyvät Hakalan kokemuksen mukaan nuoresta rauduskoivusta.
”Hieskoivu on pehmeälehtisempi, ja lehdet liiskaantuvat lämmössä ihoon kiinni helpommin. Hieskoivusta tosin tulee parempi tuoksu, joten sen oksia voi halutessaan laittaa vihdan keskiosaan tuoksua tuomaan”, ohjeistaa Hakala.
Entäpä mikä on pahin moka, jonka vihdanteossa voi tehdä?
”Ei tule mieleen heti mitään varsinaista mokaa. Jokainen tekee omalla tyylillään. Jotkut sanovat, että 30-50 oksaa olisi ihanteellinen määrä vihtaan, mutta se on myös siitä kiinni, kuinka lehteviä oksat ovat. Ja jotkut tykkäävät isommasta, ja jotkut pienemmästä vihdasta”, tuumailee Hakala.
Eli vihta kylpijän mukaan, niin se kaiketi menee. Hakala ei muutenkaan halua asettaa vihdanteolle liian tiukkoja raameja tai pakollisia kriteerejä.
”Tekemällä oppii, ei tämä niin vakavaa ole. Urput kannattaa tosin ottaa pois. Oikein kunnon vihdantekijät haluavat saada vihdan tiettyyn muotoon, mutta kuten sanottua, jokainen tekee juuri omanlaisensa.”
Yhdestä asiasta hän kuitenkin muistuttaa;
”Vihdasten ottaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Siihen tarvitaan aina maanomistajan lupa, se pitää aina muistaa kysyä.”
Entä onko vuosikymmeniä vihtoja tehneelle miehelle muovista tai muista synteettisistä materiaaleista valmistettu saunavihta kauhistus?
”Se on niin, että kun nyt jonkunnäköisen sudin osaan itse aidoista koivunoksista tehdä, niin en sellaista omaan käyttöön ottaisi”, hymyilee Hakala, mutta jatkaa heti perään;
”En minä kuitenkaan lähde tuomitsemaan niitä, jotka sellaisen hankkivat. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia aitoon vihtaan, ja onhan sellainen keinovihta yksi varteenotettava vaihtoehto.”
Keinovihta ei rapisuttele lehtiä saunan lattialle – mutta ei se myöskään tuoksu kuten aito koivuvihta. Esimerkiksi koivuallergikoille se on kuitenkin oiva valinta.
Seppo Hakala tekee – tottakai – tänäkin vuonna juhannussaunaan vihdan omin käsin.
”Mouhijärvelle olemme menossa vaimoni kanssa tyttäremme luo juhlimaan juhannusta, kuten joka vuosi, yhdessä perheen ja suvun voimin. Sieltä hänen tiluksiltaan on nämäkin koivuvitsakset haettu”, Hakala kertoo.
Vihdan lisäksi mies kertoo vastaavansa kalojen savustamisesta.
”Minä savustan juhannuspöytään kalat, se on ollut meillä perinne. Olen aina ollut kova kalamies, vaikka nykyään tulee vähän vähemmän kalasteltua.”
