Vene keinahtelee sivutuulessa, joka on nostattanut tuntuvan ristiaallokon järvelle. Pysähdymme tarkistamaan väylämerkkiä, ja kipparina toimiva Veijo Tuomola ohjaa taitavasti veneen kelluvan muoviviitan vierelle.
”Kun nopeus laskee, veneen ohjattavuus heikkenee. Kohtuullinen tuuli vaikeuttaa paikallaan pysymistä”, Tuomola toteaa.
Kokeneena kipparina hän saa kuitenkin veneen pidettyä onnistuneesti paikoillaan, kun Vammalan venekerhon kommodori Petri Järri tarkastaa väylämerkkiä tarkkuus-GPS- laitteella.
”Kaikki on kunnossa”, Järri toteaa.
Menossa on tärkeä tehtävä – Vammalan venekerhon suorittama vuosittainen väylämerkkien tarkastus. Sastamalan kaupunki vastaa alueensa vesistöjen veneväylästöstä, ja omistaa merkit. Olen venekunnan mukana seuraamassa tarkastusta parin tunnin ajan. Siinä ajassa ehtii tarkastaa tietysti vain osan merkeistä.
”Seura huolehtii väylän tarkastuksesta, kaupunki ostaa palvelun meiltä”, Järri täsmentää.
”Väyläviraston tarkastusohjeen mukaan vaatimuksena on, että tarkastus tehdään viimeistään kesäkuun loppuun mennessä, mutta me olemme aina liikkeellä jo toukokuun puolella. Haluamme, että kaikki on kunnossa heti veneilykauden alkaessa”, lisää venekerhon sihteerinä ja rahastonhoitajana toimiva Veikko Pylkkänen seuran toimintatavoista.
Tarkastettavaa riittää, sillä laajalla vesistöalueella on merkkejä kaikkiaan suunnilleen sata kappaletta.
”Mittalaite mittaa kahden sentin tarkkuudella oikean sijainnin. Viittojen koordinaatit kirjataan mittauspöytäkirjaan kuitenkin kahden metrin tarkkuudella, koska viitat heiluvatkin vähän virrassa ja tuulessa. On tärkeää, että merkkien sijainti pysyy samana”, Järri toteaa.
Talven jäljiltä merkkejä voi myös puuttua.
”Siinä tapauksessa aletaan tähystämään, minne se on ajelehtinut, ja melko helposti ne yleensä löytyvät. Aika paljon meille tulee myös ilmoituksia, joissa joku on havainnut rantaan ajautuneen merkin. Merkitsemme niiden paikat karttaan, ja ilmoitamme merkkejä uudelleen oikeisiin paikkoihin asentavalle sukeltajalle”, Pylkkänen kertoo.
Väylämerkit ovat veneilijöden liikennemerkit vesillä, ja takaavat turvallisen kulkemisen oikeassa kurssissa. Sekä sisävesillä että merialueilla noudatetaan pääsääntöisesti samaa kansainvälistä IALA-viitoitusjärjestelmää. Karikot ja väylien reunat osoitetaan samoilla väreillä ja muodoilla – joitakin erityispiirteitä sisävesillä kuitenkin on.
Sisävesillä kelluvien muovista valmistettujen viittojen lisäksi käytetään myös maamerkkeihin, puihin tai rantakallioihin kiinnitettyjä tauluja.
Lateraalimerkit (väylän oikea ja vasen reuna) määräytyvät sisävesillä latvavesiä kohti kuljettaessa, kun taas merellä ne noudattelevat ilmansuuntia. Kapeilla jokireiteillä ja sisävesillä on käytössä myös maantieliikennemerkkejä muistuttavia vesiliikennemerkkejä.
”Ennen väylien merkitsemistä käytössä olivat vesistöistä tehdyt kartat, joihin oli merkitty tarkkaan esimerkiksi karikot ja tietoa veden syvyydestä. Ensimmäinen venekerhon laatima kartta on tehty 60-luvulla alun perin venäläisten tekemän kartan pohjalta. Ajaminen oli hankalampaa kuin nykyisten karttojen kanssa, joihin väylämerkit on laitettu”, Reijo Majamäki selvittää. Saan historiallisen kartan nähtäväkseni.
”Tämä väylästö, jota parhaillaan tarkistamme, on valmistunut vuonna 2001 silloisen Merenkulkulaitoksen, nykyisen Väyläviraston ja kaupungin hyväksymänä.”
Vammalan venekerho on tehnyt pitkäjänteistä ja monipuolista työtä vesilläliikkujien eteen.
”1970-luvulla seura teki vesistökartat Kuloveden, Rautaveden ja Liekoveden alueista. Seura on myös tarkastanut alusta alkaen Merenkulkulaitoksen tänne alueelle vuonna 2001 tekemät veneilyväylät ja niiden väyläviitat”, kertoo Järri.
Venekerholla on parhaillaan menossa 60-vuotisjuhlavuosi, ja toiminnan ydin on edelleen edistää turvallisia vesilläliikkumistaitoja. Veneväylien kunnossapito on tärkeä osa sitä.
”Kaikilla suuremmilla järvillä on karttaan merkittyjä yleisiä vesiväyliä. Moottoriveneellä liikuttaessa niillä tulee pysytellä turvallisuuden vuoksi”, Veikko Pylkkänen painottaa. Navigaattorin lisäksi veneilijän tuleekin seurata tarkkaan viittoja, ja tietysti ottaa huomioon myös toiset vesilläliikkujat.
”Karttakin on hyvä olla joka tapauksessa aina mukana, sillä ainahan on mahdollista, että esimerkiksi navigointilaite vaurioituu”, hän lisää.
Kalastajien tulee pitää merkityt väylät avoimina veneilijöille.
”Merkkien vieressä on usein hyviä kalapaikkoja, mutta suoraan veneväylille ei saa jäädä kalastelemaan. Pyydykset eivät myöskään saa olla väylällä, kalamiesten on pidettävä verkkonsa pois niiltä alueilta”, kertoo intohimoinen kalastusharrastaja Veijo Tuomola.
”Väylällä ei saa myöskään olla valottomia veneitä hämärän ja pimeän aikaan, ettei tule yhteentörmäyksiä ja vaaratilanteita”, Tuomola lisää.
”Kaiken kaikkiaan veneilykulttuuri on muuttunut hyvään suuntaan. Nykyään ajetaan fiksusti, ja kun väylät on kunnolla merkitty, niin niiden mukaan mennään”, koko venekunta toteaa tyytyväisenä.
