Pikkukaupungin yläkoulun opettajat kokoontuvat keväiseen illanviettoon paikalliselle metsästysmajalle. Yön tunteina kylvetään siemenet lähitulevaisuuden hyytäville käänteille.
Näin lukee keväällä julkaistavan J.S. Vallin rikosromaanin takakannessa. Jukka Valli, 50, asuu Tampereella ja työskentelee historian ja yhteiskuntaopin opettajana Sylvään yläkoulussa Sastamalassa. Armo ei asu täällä (Warelia) on hänen esikoisromaaninsa.
Alueviesti sai tutustua etukäteen romaanin käsikirjoitukseen. Paikallisesti teoksen kiinnostavuutta lisäävät yhtymäkohdat todellisuuteen. Kirjan unelias pikkukaupunki, vesistön äärellä sijaitseva Vuohvesi, muistuttaa kovasti Sastamalaa. Entinen Satakunnan safiiri kuuluu Pirkanmaahan ja Tampereelle sieltä hurauttaa alle tunnissa.
Valli ei lähde miljöökuvauksen todenpohjaisuutta kiistämään:
”Sastamala on ainoa pieni kaupunki, jonka tunnen ja jossa olen asunut. Oli luonnollista ammentaa itse nähdystä ja koetusta kirjaan”, hän tuumaa.
Anderssonia muistuttava Artukainen
Romaanin henkilöhahmogalleriassa monet linkittyvät 1970-luvulla rakennettuun punatiiliseen, kaksikerroksiseen ja tasakattoiseen Vuohveden yläkouluun.
Kouluarkea kuvatessaan Valli on niin ikään ammentanut omasta kokemusmaailmastaan. Hän korostaa, että kaikki teoksessa esiintyvät henkilöhahmot on kirjoitettu täysin tarinan ehdoilla, eikä niillä ole esikuvia todellisuudessa.
Näin on, vaikka yläkoulun rehtori Jarkko Artukainen joiltakin osin muistuttaakin rehtori Jari Anderssonia.
Artukainen on myös kunnallispoliitikko, jolla on sana hallussa ja alla uusi Bemari. Tyylitietoisuudessa hän lienee paikkakunnan ykkönen.
”Aurinkolasit olivat hukassa. Ei muutamalla minuutilla sitä paitsi ole mitään väliä, tuskin kaikki juhlaryhmäläisetkään on vielä edes ehtineet paikalle”, Jarkko sanoi ja kurotti kohti taustapeiliä, jotta näki viiksensä, joiden vahauksesta olin kuittaillut. Ehkä niiden huoltaminen oli kiireessä tosiaan unohtunut, vaikka minusta hän näytti yhtä huolitellulta ja siistiltä keski-ikäisen aristokraattimiehen näköispatsaalta kuin ennenkin. Metsästysmajaa varten hän ei sentään ollut pukeutunut liivipukuun, joka useimmiten oli hänen työasunsa.
Sen verran varman päälle kirjantekijä ja kustantaja ovat ottaneet, että kirjan julkaisuun on pyydetty Jari Anderssonin suostumus.
”Esimiehelläni on huumorintajua, hän ei laittanut kirjoitteluani lainkaan pahakseen”, Valli hymähtää.
Mielikuvituksekas muukalainen Tyrväällä
Jukka Valli on keksinyt tarinoita pienestä pitäen. Pitkään hänen mielikuvituksensa laukkasi sarjakuvan muodossa. Sastamalassa joku saattaa muistaa hänet Tyrvään Sanomien julkaiseman Muukalainen Tyrväällä -sarjakuvan tekijänä. Pilke silmäkulmassa paikkakunnan asioita seitsemän vuoden ajan tarkastelleen taidemuodon julkaisu loppui sanomalehden siirryttyä Alma Median omistukseen.
Vauhtia kirjoittamiseensa Valli on hakenut kansanopiston kursseilta, ja vuosien varrella tekstiä on syntynyt aina nuortenkirjakäsikirjoituksesta novelleihin. Ratkaisevana Valli pitää osallistumista rikoskirjallisuuteen erikoistuneen CrimeTime -kustantamon, Tampereen kaupungin ja Hotelli Tornin järjestämään kirjoituskilpailuun vuonna 2016.
”Voitto oli yllätys ja valoi uskoa omiin kykyihin. Se vaikutti ratkaisevasti siihen, että aloin kirjoittaa pidempää rikostarinaa. Jos ei olisi ollut rikosnovellikilpailua, tyylilajini voisi nyt olla toinen”, hän miettii.
Lukijana Valli kuvailee itseään kaikkiruokaiseksi. Stephen Kingiä hän on lukenut pikkupojasta asti. Erityisen vaikutuksen ovat tehneet George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -teokset, joiden pohjalta on syntynyt myös hittisarja Game of Thrones. Dekkareita on miehen käsissä kulunut laidasta laitaan.
”Parhaat teokset onnistuvat yllättämään lukijansa. Pidän eniten sellaisista romaaneista, joissa mennään tarina ja henkilöt edellä. ”
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää
Palataanpa lopuksi Armo ei asu täällä -rikosromaanin pariin, joka osoittautui mitä parhaimmaksi viihteeksi.
Se tarjosi kidnappauksen, sotkuisia ihmissuhteita, pettämistä, avioeroja, kaksi kuolemaa, menneisyyden haamuja ja nuoruuden törttöilyjä. Pienellä paikkakunnalla maine ja kunnia voivat pienestäkin erheestä kärsiä, eikä hyvässä dekkarissa tietenkään kaikki ole sitä miltä ensin näyttää. Henkilöhahmojen motiivit aukeavat vasta teoksen loppumetreillä.
En halua paljastaa juonivetoisesta opuksesta liikaa, mutta pienenä vinkkinä voinee todeta, että älä koskaan aliarvioi naisen älyä.
Artikkelin pidempi kursivoitu kohta on lainaus huhtikuussa julkaistavasta Jukka Vallin romaanista.
