”Tämä on oma pieni maailmani”, naurahtaa Satu Savola ja katsahtaa ympärilleen. Kello lähestyy kymmentä, Karkun Kyläkaupassa on rauhallista. Vielä pari tuntia sitten näkymä olisi ollut erilainen. Silloin Savola viuhtoi vauhdikkaasti pitkin kauppaa kuormia purkaen, hyllyjä täyttäen, kananmunia paistaen ja paikkoja siistien.
”Aamun ensimmäiset tunnit ennen oven aukaisua ovat kiireisiä, sen jälkeen päivä sujuu leppoisasti sulkemiseen asti. Toinen rypistys odottaa sen jälkeen, kun ovi on laitettu säppiin”, kauppias tuumaa kahvimukistaan hörpäten.
Ennen oven avaamista ehtii huokaista hetken ja miettiä, miten lähihoitajasta tuli kyläkauppias.
Sastamalalainen Savola opiskeli lähihoitajaksi oppisopimuksella ollessaan nelikymppinen. Valmistuttuaan hän sai vakituisen paikan vanhustyöstä.
”Tykkäsin työstä kovasti, mutta henkisesti se kävi hetki hetkeltä raskaammaksi. Henkilökohtaisesti koen, että ’Helsingin herrat’ ovat laittaneet mitoitukset niin kireälle, ettei hoitajilla ole enää aikaa kuin perushoitoon ja jatkuvaan priorisointiin. Tunne, etten pysty tekemään työtä sillä etiikalla, jolla olisin halunnut, kävi sietämättömäksi”, Savola sanoo.
Viime keväänä tuli totaalinen stoppi. Nainen päätti, että viimeistään kesäloman loppuun mennessä on keksittävä muuta.
Kauppiasta etsinyt kyläkauppa tuli eteen sattumalta. Kun Savola sai yhtiökumppanikseen perhetutun ja miehensä ex-työkaveri Valon Hotin, oli päätös sinetöity.
”Ilman Valonin tietotaitoa en olisi tässä nyt. En olisi milloinkaan voinut kuvitella, että olen joskus kyläkauppias”, Savola tunnustaa.
Rohkea päätös ei ole kaduttanut hetkeäkään, vaikka päivät ovat pitkiä ja kotona ehtii usein käydä vain nukkumassa.
”Olen aina ollut työnarkomaani. Yrittäjänä parasta on, kun saat itse päättää mitä teet. Virheet ovat aina omiasi ja kehityskeskustelut käydään peilin kanssa.”
Ensimmäisinä viikkoina kyläkaupalla Satu Savola oli pihalla kuin lumiukko. Hän opiskeli kuukauden entisen kauppiasparin Tanja ja Matti Jokirannan rinnalla ja yritti päästä sisään kaupan arkeen.
”Iso kiitos Jokirannoille hyvästä perehdytyksestä. Olemme tunteneet toisemme kauan, ja edelleen voin turvautua heidän apuunsa, jos tulee jokin ongelma”, Savola kiittelee.
Karkkulaiset ovat ottaneet uuden kyläkauppiaan vastaan lämpimästi. Savola tietää monen olleen huolissaan kaupan kohtalosta.
”Oma kauppa on kyläläisille tärkeä ja he kyllä muistavat sen olemassa olosta kiittää. Vastavuoroisesti yritän mahdollisuuksien mukaan muokata valikoimaa asiakkaiden toiveiden myötä.”
Karkun Kyläkaupan katon alla hoituu moni muukin asia, sillä yhdellä seinällä seisovat Apteekki Sastamalan palvelupiste sekä Smartpost-pakettiautomaatti. Lisäksi kassalta voi nostaa käteistä rahaa.
Yhdessä nurkassa on kahvila pöytineen ja tuoleineen.
”Keittolounaasta jouduin luopumaan, sillä yhden ihmisen on mahdotonta revetä tekemään kaikkea”, Savola sanoo.
Syksyllä Savola ja Hoti hakivat Ruokavirastolta maaseudun kyläkaupoille tarkoitettua tukea. Sitä oli mahdollista saada maksimissaan parikymmentä tuhatta euroa per kauppa.
”En odottanut kuuta ja tähtiä taivaalta, mutta toivoin, että paljon mainostettua tukea olisi saanut sen verran, että joskus olisi ollut mahdollista pitää extra-vapaapäivä.”
Hakemus tuli marraskuussa bumerangina takaisin, eikä senttiäkään herunut. Perustelujen mukaan Karkku ei ole tarpeeksi maaseutua.
”Lopputulos ei ollut pettymys, lähinnä se huvitti. Päätöksen jälkeen olemme asiakkaiden kanssa leikkisästi puhuneet, että Karkku on kuohuva metropoli”, nauraa kauppias.
Koko jutun voit lukea tiistaina ilmestyneestä Alueviestistä.
